PMMP - Taajama

Oon liikkeellä taas
Taajama muuten nukkuu
Kylä on hiljainen
Niin tyhjänä tie
Pientare kuuraan hukkuu
Tutut mutkat jälleen
Kai kaartanut oon
Miljardi kertaa putkeen

refrain:
Kaikki muut lähteneet
Muuttaneet ja muuttuneet
Täällä ei nähtävää
Kuolevaa elämää

En lähtenyt pois
Keksinyt yhtään paikkaa
Mihin voisin muuttaa
Niin, yksi vain on
Jonka mä nähdä kaipaan

Hän jossakin kai toiselta nyt saa kyydin
Kotiin asti tuskin

refrain

Tahdoin niin mä häntä rakastaa,
Vaan hän ei tahdokaan
Vaan hän ei tahdokaan
Tahdoin niin mä häntä rakastaa
Vaan hän ei tahdokaan,
Vaan hän ei tahdokaan

Taajama muuten nukkuu

refrain

Vielä sulle näyttää haluan
Tän hetken kauneimman
Sen usvan haihtuvan

En oikein tiedä mitä tekisin tälle blogille. Toisaalta haluaisin aloittaa jonkun ihan uuden blogin ihan uudelta pohjalta ja jättää tämän vain olemaan...

Olen viimeaikoina kärsinyt siitä, ettei ole mitään sanottavaa. En tiedä, ehkä olen vain sen verran terveempi, etten jaksa kirjoittaa enkä oikein edes keksi sanottavaa?

Ja jos aloittaisin kokonaan uuden blogin, se olisi sisällöltään tietenkin aivan erilainen kuin tämä, ehkä se olisi minusta sellainen 'pintaraapaisu', kauniita asioita elämästä sieltä täältä. Ihmeellisessä Inhottavassa Maailmassa olen voinut tietysti kirjoittaa mitä vain sisimmästäni, koska olen ollut anonyymi, mutta haluaisin ehkä olla jotain muuta.

Eikä minulla toisaalta ole tällä hetkellä tarvetta selitellä kauheasti miltä minusta tuntuu, ainakaan täällä.

Viikot, kuukaudet ja vuodet vaeltavat eteenpäin.

Yksin ei ole kiire minnekään, on vain aikaa. Aikaa jota ei osaa käyttää mihinkään.

Pesisinkö tänään pyykkiä?

Ehkä asetan luumut jääkaappiin.

Lehdet ovatkin jo keltaisia.

Ulkona on maailma, jossa kaikki juoksevat.

Minä vain odotan asemalla bussia, johon en uskalla nousta.

Mihin hävisi pokka ja uskallus tehdä mitä vain?

Miten mennä minnekään, kun oven ulkopuolelle meno tuntuu maailman suurimmalta askeleelta?

Entä jos en ole puhunut kenellekään, enkä nähnyt ketään?

Mitä tehdä murheille, jotka vellovat sisälläni.

Kenelle kertoa, jos ei halua kertoa kenellekään kuulumisia?

Yksinolo aiheuttaa sen, että kokoajan ajattelee murheita.

Seison peilin edessä.

Tekisi mieli ottaa musta tussi, piirtää apuviivoja ja leikata sitten kaikki ylimääräinen ja epämääräinen pois.

Vanheneminen pelottaa. En halua täyttää tänä syksynä vuosia.

  Mutta voin silti ottaa timanttisormuksen, auton, ok-talon ja hoikennus- ja kauneusleikkauksen.

Ollaan sairaana kaikki kisuja myöten. M tuli ensimmäisenä sairaaksi viime perjantaina. Minä olen nyt sitten ollut flunssassa tiistai-illasta saakka. Ei ole kuumetta, vähän lämpöilyä, joka paikkaa jomottaa ikävästi, korvat lukkoilevat, on nuhaa ja yskää ja hirvittävä voimattomuus.

Kitillä on korvapunkki, ja jos nyt suoraan sanotaan, niin luulenpa että Kiti oli saanut sen sieltä ent. omistajalta. Paikka oli hieman kyseenalainen ja siivoton jne. Eläimiä paljon ja hoito oli vähän niin ja näin. No, en halua arvostella muiden eläintenhoitotaitoja, mutta minulle eläimet ovat yksi tärkeimmistä asioista maailmassa ja niinpä vein kisut lääkäriin tarkistettavaksi.

Oon ylpeä itsestäni, että tällä viikolla soitin sinne eläinlääkäriin itse ja hoidin kisujen asian, vaikka jännitti.

Kiti ei pitänyt korvanpuhdistusoperaatiosta yhtään ja venkoili ja maukui. Lopulta se kiipesi tähystämään M:n olkapäälle. Kisut saivat rokotteet ja loishäädön ja korvalääkityksen viikoksi. Kuukauden päästä kisut "joutuvat" taas hra lääkärille, koska sitten saavat tehosteen. Huomasin myös, siis taas kerran, että eläinlääkärissä käynti ei ole koskaan halpaa. Nyt meni 120€ ja tehosteisiinkin uppoaa kai jotain 70€, ja loishäätö tulee noin pennuille vähän väliä. Sitten kun tähän lisätään vielä ruoat, jota menee ihan sikana ja kissanhiekat, lelut ym. tarvikkeet niin en halua edes ajatella summaa.

Oikeastaan en ole kova stressaamaan raha-asioista, koska mulla ei ikinä ole ollut kovin tiukkaa, vaikka olen kuntoutustuella jne. On mulla haaveita rahan suhteen, tietenkin! Kenellä ei edes vähän olisi? En ole itsekäs, mutta haluan oman auton, jolla voin kulkea. On stressaavaa olla riippuvainen muista. Haluan myös isomman asunnon, koska tämän yksiön vuokra on suorastaan naurettavan paljon. Kämppäkin on ihan kauhean näköinen. Saisin samalla vuokralla kaksion, joka olisi hyväkuntoinen. Nyt vain sellainen kun tulee eteen, niin häivyn täältä. Tuntuu hyvin turhauttavalta, että maksan tästä paskasta joka kuukausi niin paljon. Välillä todella surettaa, kun mietin, mihin kaikki rahani ovat menneet. Onneksi nyt sairaana en oikeastaan ole jaksanut miettiä yhtään mitään.

Tavallaan oon niin yksinäinenkin. En ole vissiin viime talven tai kevään jälkeen käynyt kääntymässä edes missään baarissa. En ole nähnyt ketään. Olen vain täällä yksiössäni kisujen kanssa. M on nyt enemmän töissä ja joka päivä ja meillä on riitaa silti, koska olen niin ärsyttävä ja kiukkuinen. Okei, tämä viikko menee sen piikkiin, että mulla on ollut menkat ja oon sairaana = eli siis olo ei ole ollut mikään mainio.

Kukaan ei pyydä mua mihinkään koska olen aina äänessä, ärsyttävä möläyttelijä, lihava, en sovi piireihin, en ole fiksu ja en ole juonut alkoholia 1,5 vuoteen. Se nyt vaan on totuus.

Parhaimpia hetkiä on ne, kun meen vanhemmille tai mökille. Eikä siinä mitään, viihdyn yksin, oon ollut niin kauan yksin, etten edes osaisi enää jutella muiden ihmisten kanssa. Mua ei edes kiinnosta enää. Kaikki on ihan sama. Mutta ei ole helppoa myöntää, ettei omista ystäviä. Mitä hyötyä on siitä, jos menisin facebookkiin ja mulla olisi vaikka 500 kaveria, mutta olisin silti aina yksin? en näkisi niistä ketään, mutta olisin siellä vaan koska kaikki muutkin on ja mun pitäisi esittää että mulla on kavereita? Helvetti.

Tuli vaan mieleen, että kyllä kaikki tykkää selän takana juoruilla, että mikä sitä vaivaa, mutta kukaan (edes suht aikuinen) ei tämän viiden vuoden aikana ole tullut kysymään multa, että mikä sulla on. Kysytään vaan jotain "kai sä oot jo töissä" jne.

Äiti kuvasi elokuisen aamun mökiltämme:

*

Läheiseni varmasti tietävät, että elokuu ja lähestyvä syksy on minulle rankkaa aikaa. Ne viilenevät usvaiset aamut, kastetta heinikossa, kypsyvän viljan tuoksu, koulumatkat ja aikaiset herätyksen. Vilunväristyksiä aamukahvilla.

Ei enää sitä kulkemista vähissä vaatteissa, valoisia öitä, kun saattoi valvoa koko yön ja nukkua aamupäivän. Ei huolettomuutta. Kesäiset ajelut rannoille, ikkunat auki, tukka hulmuaa, musiikki täysillä, ei enää.

Yhtäkkiä täytyisi olla todella aikuinen, todella urhea. Vetää keuhkot täyteen viileää aamua ja suunnata maailmalle ja tietenkin täyttää sukuni vaatimukset, eli olla erinomainen. Minä en halua, enkä uskalla, enkä jaksa lähteä. Tahdon käpertyä peiton alle ja tulla pois sieltä ensi kesänä, kun voin taas olla mökillä.

*

Meidän piti ryhmässä täyttää sellaista sosiaalista verkostoa eräässä tehtävässä. No se oli todella masentavaa ja ahdistavaa. Tajusin: Ei minulla ole mitään sosiaalista verkostoa. Mikä se on? Onneksi tajusin siinä häpeillessäni, että muutkin ryhmäläiset olivat eristäytyneitä yhteiskunnan syöpäläisiä.

En halua pitää minkäänlaista yhteyttä A) SUKULAISIIN B) Ent. NAAPUREIHIN TAI OPETTAJIIN C) Ent. KOULUKAVEREIHIN D)Ent. TYÖKAVEREIHIN E) MUIHIN.

Joten kirjoitin sosiaaliseen verkostoon äiti, isä, veli, poikaystävä, mummo, ja S.

Sanotaanko näin, että olen aika eristäytynyt kaikesta. Päivän kohokohta on jos uskallan käydä kaupassa, yksin en uskalla mennä mihinkään. En uskalla busseihin, en uskalla oikein ajaa yksin (tai varsinkaan kyyditä muita, kaikkien asioiden hoitaminen tuntuu vaikealta, en halua nähdä ketään (ja toisaalta haluan, mutta en halua selitellä mitä minulle kuuluu, ja kuinka huono olen kun en ole ollut töissä ja opiskelemassa.)

Koen jo valmiiksi huonoa omaatuntoa että kirjoitan tänne blogiin jotain tällaista ärsyttävää paskaa taas. Joku ehkä luulee, että tämä on kirjoitettu sen takia, että haluan huomiota ja haluan sääliä, mutta en halua ja siksi kirjoitan sen tänne, koska en jaksa puhua siitä muuten. Nyt elokuussa on vain tuntunut tältä. Muistakaamme, että tunteet eivät ole se miten oikeasti ajattelemme. Tunteet ovat ohi lipuvia pilviä!

*

Iskä kunnostautui kuvaajana, Pohjois-Karjalaa 2010:

Vuosi 2010 jäi kaikille varmasti mieleen vaihtelevien sääolosuhteiden ansiosta. M kuvasi salamoita mökiltä:

Tästähän se kaikki alkoi silloin kuusi viikkoa sitten, kun me löysimme M:n kanssa ilmoituksen ja menimme katsomaan näitä ihania pentuja. Enkä osannut yhtään aavistaa, miten upeaa olisi saada hoitaa ihan pieniä kissoja. Unelma lapsuudesta, joka ei koskaan toteutunut...

Pennut ovat kasvaneet huimasti. Painoa on tullut melkein puolet lisää ja ruoka maittaa molemmille! Kovasti kisut haluaisivat olla "ison kisun" kanssa, mutta Eki ei oikein piittaa moisista :(

Kaikki ovat pentuja kovasti ihastelleet, ja ovat ne "joutuneet" vähän kaikkien tuttujen syleihin.

Kuvia ollaan otettu varmaan yksi muistikortillinen täyteen, niitä kaikkia ei voi valitettavasti laittaa näytille x)

Tässä Kiti ja Tane mökkeilevät.

Kiti on aikamoinen misu, ja villi sellainen.

Tane päivystää mielummin tilannetta vajan portailta.

Vanhemmiltani otettu nämä kaksi kuvaa.

Ken on heistä kaikkein kaunein?

Vanha mamma ei oikein välitä enää muusta kuin ruoasta ja nukkumisesta. Hän on niin väsynyt, hieman ylipainoinen ja lonkissakin on kulumaa. Emme tosin yritä pudottaa Ekin painoa (6 kg), koska minusta hänen täytyy saada viettää loppuaikansa onnellisena. Moni voi olla tästä eri mieltä.

Smillan ollessa vierailulla, "Eki" (nimestään huolimatta hän on Lady-cat)nousivat vain karvat pystyyn.

Jokainen pihaan eksynyt kissa on myös uhka reviirille, ja Eki murisee ja haluaa sisälle nukkumaan.

Pikkukisuihinkaan Eki ei ole tottunut ainakaan näiden kuuden viikon aikana ja luulenpa ettei koskaan totukaan.

Eki tuli meille löytökissana ja tarkkaa ikää ei ole tiedossa. Eki on noin 12-vuotias.

Keväällä / alkukesällä meillä oli koira yökylässä. Homma oli kaikinpuolin hyvin jännää ja uutta. Meillä kuin ei ole koiraa koskaan ollut kotona ja en niistä oikein tiedä mitään. Olen aina suhtautunut koiriin tietyllä varauksella, minulle kun on sattunut lapsuudessani muutamia huonoja koirakokemuksia. Koira on jopa hyökännyt kimppuuni.

Smilla oli heti hyvää pataa kanssani. Tulimme hyvin toimeen. Perheen miesväkeä kohtaan Smilla suhtautui hieman arkaillen. Lopulta se kuitenkin tottui kaikkiin.

Kesällä ystäväni tuli meillä käymään Smillan kanssa ja muutamia kuviakin siinä sitten otettiin leikkien keskellä!

Smilla chillailee.

Pupu kaalimaassa... tai siis koira apilapedillä ja tietenkin valmiina pukkaamaan palloa !

Kohti ääretöntä... ja sen yli !

Juhannuksena on (tähän mennessä) kuollut ainakin 22 ihmistä. Suomalainen mies juo pullon viinaa ja antaa kirveen heilua tai hakkaa perheensä - vanha, jo kaikille tutuksi tullut tarina. Jotenkin tuli sellainen olo taas kerran, että ei suomalainen vain osaa juhlia. Naistenkin alkoholin kulutus on kuusinkertaistunut 40 vuodessa.

"Hyvähän sun on nyt saarnata, kun oot päässyt viinasta eroon." Tuumasi veljeni. Suurin osa tutuista ei edes tiedä, mitä mieltä alkoholista olen.

Okei, olisi hauskaa välillä ottaa pari ja tulla hyvälle tuulelle, mutta kun en ota ja kun en tule. Ei sellaista asiaa osaa oikein helposti tuoda elämäänsä takaisin, minkä on taakseen jättänyt 1,5 v. sitten. On outoa olla muiden kanssa jotka juovat. Oudointa on se kun kaikki kyselevät "voitko jo juoda?" Kyllä kai sitä voisi! Voihan moni muukin juoda, jolla on paljon lääkkeitä, mutta kovin terveellistä ja kannattavaa se ei ole.

Melkein inhottaa miten kuvottavaksi se alkoholi minutkin teki. Jotenkin halvaksi ja tyrkyksi. Sitä luuli (tai toivoi), että baarista voisi löytää jonkun "Oikean". Onneksi nykyinen mieheni ei löytänyt minua baarista kännissä. Jutusta ei ehkä olisi tullut mitään, niin kuin ei baarijutuista yleensä. Ja tähän täytyy vielä huomauttaa, että en siis harrastanut mitn yhdenillan seksisuhteita silloin kännissä, vaan lähinnä vain join erittäin humalahakuisesti, "pidin hauskaa", tanssin ja ehkä pussailin/juttelin joidenkin miesten kanssa. Se oli sellaista kaiken muun paskan hukuttamista edes yhteen hyvään iltaan. Jotenkin sitä kännissä olikin ihan turta kaikelle paskalle.

Juhannuksestani vielä: Olin mökillä M:n ja äidin & iskän kanssa. Me saunottiin, vihdottiin, uitiin, paistettiin makkaraa.. Ei sade haitannut. Puolen yön aikaan luin vanhoja lehtiä parvella. Oli tosi mukavaa! Ei parempaa voisi olla. Rauhaa, hiljaisuutta, mietiskelyä, luontoa, eläinten ääniä. Onneksi ei tarvitse olla kesällä paljon M:n ja minun kerrostaloasunnossa, kun on vanhempien koti ja mökki, minne pääsee pakoon hälinää ja ihmispaljoutta... Ei sillä, että onhan se sosiaalinen elämä ihan kivaa välillä.. Ja onhan välillä kiva mennä käymään paikalliseen baariinkin kavereiden kanssa, kivaa nähdä erilaisia ihmisiä, ja muita miehiäkin, joiden kanssa katseet kohtaavat hetkeksi.. Mitä niissä katseissa piilee? Joskus on kai joku katsonut "sillai hyvälläki tavalla". Tosin varmasti moni niistä oli humalassa ja kertoi suoraan että haluaisi seksiä. Jotkut taas käyttivät typerimpiä iskurepliikkejä maailmassa: "Sulla on kauniit silmät, tuu meille." Joku kai näkee erilaisena (siitä M piti). Joku kai näkee minut lihavana ja rumanakin, mutta itse olen sitä mieltä (ainakin useimpina päivinä), että olen ihan hyvä. Löytyy paljon hullumpiakin tapauksia.

Miehistä tuli mieleeni, että kun katsottiin M:n kanssa Enemy at the Gates, niin Jude Law oli ihan sairaan ihana. Tai ainahan se on. Ihan vaikuttava elokuva se oli. Toiseen maailmansotaan sijoittuva elokuva, joka kertoo neuvostoliittolaisesta tarkka-ampujasta, Vasili Zaitsevista (Jude Law). Oli oikein romantiikkaakin. Mies rakastui naiseen ja sitten harrastettiin seksiä jännässä paikassa. Kuulostaa kliseiseltä, mutta leffa kannattaa katsoa kuitenkin. Oli se kyllä aika surullinen, itkin vähän.

Ja näin juttu rönsyili juhannuksesta ja viinasta elokuviin...

"Oi kultaisin, tää on kylmä maa

Et sydäntäs palelluttaa saa
Niin tahtoisin kanssas kulkea
ja pahalta silmäs sulkea


Mut viereltäin mun, täytyy nyt sun kääntyä pois


Sun taivaalles laulan auringon
Sun kasvoilles kuutamon
Sun sydämmes olkoon karttasi
Sun muistosi sun kotisi

Siel' ootan sua ainiaan."

Chisu - Vapaa ja Yksin, 2009, Kaunis levy <3

kuvasi melody

Kevätsuru

"Kaikki muuttuu",

sä sanoit ja sytytit savukkeen.

Silti mikään ei ole toisin.

Minä en pysy muutoksien perässä,

haluaisin matkustaa takaisin.

”En ikinä muuta pois”,

sanoin kauan sitten.

Lapsuuden maisema on kasvanut umpeen,

ränsistynyt lato seisoo silti pellon laidassa.

Vasta puhjenneiden koivunlehtien ja sateen tuoksu,

muisto menneestä.

- Melody -

Kuvasi - M. I. (murmeli) -

Yritin täyttää kelan asumistukipaperia. Rupesin itkemään ja sain paniikkikohtauksen. Isä hoki vieressä 'rauhoitu', 'mene lepäämään'. En rauhoittunut, en tietenkään voi noin vain rauhoittua kun joku käskee. Eikä lepääminen auta, koska en saa henkeä enkä voi olla aloillani minuuttiakaan. Otin rauhoittavaa ja olin M:n sylissä. Auttoi.

Rauhoittavaa vähennetään kokoajan, koska olen syönyt bentsoja monta vuotta. Lääkeriippuvuus varmaan. Tuntuu, että olen konkari. Ehkä hieman ylpeä siitä, että olen niin surkea, että olen rypenyt paskassa viisi vuotta. En edes halua tehdä mitään 'isona'. Tällä hetkellä masennukseen ja ahdistukseen on käytössä siis neljä lääkettä. Onhan noita lääkkeitä tullut kokeiltua jos jonkinlaisia, nuoresta iästäni huolimatta.

(Atarax, Seromex, Risperdal, Lyrica, Opamox, Truxal, Ketipinor (=Seroquel), Ixel, Temesta, Tenox. Alleviivatut käytössä.)

Olen taas ollut alakuloinen, vihainen, kapinallinen ja paiskonut tavaroita jne. Lyrican annosta pitäisi nostaa ja minä en uskalla. Pelottaa juuri nyt ihan kaikki, sitten vielä jotain haittavaikutuksia tähän päälle. Se on uusi lääke ja hyvä, lääkärin mielestä. Luin joltain palstoilta kauhutarinoita lääkkeestä, ei hyvä. Psykologi kielsi lukemasta, mutta ei se voi minua vahtia.

Huomenna on ryhmä. Ärsyttää! Minun vuoro tuoda biisi joka auttaa ahdistukseen. Ei huvita. Enkö voisi vaan mennä ja pistää soimaan niille jotain Julma-Henriä?

”Porthaninkatu, yksiö, yksilö, älä luota keneenkään niin sua ei koskaan satu

mä teen sen joskus, mutten tänään, ehkä huomenna, muttei tänään

välillä tärinä, ja höyryissä nöyryys, raaputin hissin seinään; ei ikinä enää,

opi esimerkin kautta, se olen minä

äiti huolissaan analysoi käytöstäni, yritän

olla mukava, analysoin käytöstäni

ainoa joka sieltä ponnistaa, mutta normaaleiden

maailmassa, niin hukassa

etten vain eroaisi muista, vittu tässä iässä kaipaa hyväksyntää

oonko mä takana vai edellä, ja kysynks mä keneltä?”

Niin, minulla se on toiminut. Sitä vaan ei voi soittaa. Ehkä soitan Pariisin Kevättä. Se on sopivan positiivista.

Näytän niin isolta - - - lihavalta ja rumalta ja kamalalta. En täytä kriteereitä. Joinain päivinä kaikki on melkein hyvin, mutta sitten seuraavassa käänteessä itkettää ja kaikki on ihan paskaa. Laihdutus on hankalaa yksin. Hiton hormoonitoiminta. Se on ihan sekaisin. Ehkäisykapselit, pelottaa että en voi luottaa niihinkään. Juttelin kiltin hoitajan kanssa. Epänormaali kierto on normaalia ja voi tulla kahdet kuukautiset heti peräkkäin. Arvatkaa onko kivaa kun vain vuodan ja vuodan, ulkona on kuuma ja olo on mitä hirvein :( Ehkä olen alakuloinen ja entistäkin herkempi nyt tämän takia... Lisäksi molemmat kädet ovat ihan kipeinä, olen tehnyt niin antaumuksella puutarhahommia, että kroppa valittaa. Niin, että koko kirjoituksesta tuli nyt sitten ihan pelkkää valittamista ja tämä ei kyllä kiinnosta yhtään ketään!

Hyvää yötä!

Monet ovat varmasti juhlimassa vappua, suomalaisen työn päivää. Mitä juhlimista siinä on? Lamaa ja lakkoilua, onpa todellinen juhlimisen aihe. Suurin osa juhlijoista tosin juhlii vappua ihan vaan koska silloin kaikki ryyppäävät, ei nuo yläasteikäisetkään varmaan tiedä mikä vappu on.

Minä en juhli.

Meillä oli auton huolto tänään, M hoiti sen. Minä menin jo aamulla vanhemien luo. Autoin vähän siivoamaan. Äiti teki munkkitaikinan ja minä paistoin munkit. Kurkku tuntui kipeältä. Tein kaalilaatikkoa ja puolukkasurvosta ruoaksi. Illalla oli tietysti vielä nakkeja & perunasalaattia. Hain H:lle viinaa, koska olen ainut joka voi hakea, huoh.

Olo vain paheni kokoajan ja nyt kurkku on jo tosi kipeä, päätä särkee, nokka vuotaa, janottaa, kuumottaa, itkettää ja surettaa. Taas sairaana. Todellan hiton reilua. Ei ole paljon seuraa kenestäkään koskaan, ei edes vappuna. En näe ihmisiä, koska ne ovat ahdistavia muutenkin. En saa juoda, koska lääkitys ei salli sellaista ja nyt olen vielä sairaskin.

"Onko sulla haavepaikkoja
joihin menet aina öisin
jos et muuten unta saa?
Rakastatko aamuja
vai iltaruskon kajoa
kun purppuroitu taivas lakoaa?"

Mistä lähtien tämä on ollut olevinaan joku muotiblogi ? Ei tämä ole, mutta koska minulla on ihania hankintoja, niin täytyy niitä vähän esitellä. Se on nimittäin sellainen asia, että minulla ei paljon elämän iloja ole. Olkoot nämä.

Vihdoin Marc Jacobsin Daisy on minulla. En olekaan halunnut sen kuin viimeiset kaksi vuotta! Mutta koska paikkakunnallamme, tai lähikunnissa ei tietenkään ole mitään, niin siksi on kestänyt hankkia moinen täydellisyys. Ja kun minun ei koskaan oikein huvita mennä Helsinkiin, kun siellä on ihmisiä.

Stockmann Beauty, 59 €, 50 ml

Kesäksi kahdet korvikset Ninjasta, 3,50 kpl.

Ihania Oriflame hankintoja.

- Aloe Vera kasvojen puhdistusaine, kasvovesi ja kasvovoide.

- Kynsilakka

- Puuteri

- Kirsikka & Mokka käsivoide

- Viinirypäle-auringonhattu -suihkugeeli

- Kuoriva Oliivi-Bambu -suihkugeeli

Sirkus Finlandia kävi täällä. Yhtenä päivänä se vain ilmestyi. Seuraavana iltana se oli jo lähdössä. Vain yksi esitys. Luulin että viipyisivät kauemmin. En kerennyt esitykseen. Teltta seisoi esitystä edeltävänä yönä takapihallamme yksinäisenä. Hieman tärähtänyttä taidekuvaa tässä, ilman jalustaa kun on otettu kerrostalomme käytävästä yöllä:

Calamondin, eli tuo sitruspuuni voi viime syksynä huonosti. Se pudotti lehtensä lähes kokonaan pois. Syytin itseäni sen tuhosta, mutta nyt olen saanut sen jälleen kukoistamaan. Sen ehkä vain täytyi pudottaa lehtensä. Se kuitenkin innokkaasti teki uusia lehtiä kovaan tahtiin koko talven. Nyt keväällä se pahus meni tekemään 11 nuppua onneksemme! :)4 niistä on nyt auennut, ja Matti toimii mehiläisenä. Sillä on tuollainen pieni meikkisivellin, jolla se käy häääräilemässä joka kukan luona. Nyt toivotaan, että puu alkaisi tekemään hedelmiä. Ne hedelmät tosin maistuvat ihan sitruunalta, vaikka ovat mandariinin näköisiä ja limen kokoisia. Kuvaa kukista:

Kirsikkatomaattibisnes on loistossaan. Tavoite on sellaiset 700 kirsikkatomaattia tänä kesänä, jos nyt kunnolla kasvavat ja saadaan ne parvekkeella sitten kukoistamaan. Tarvitsevat kuulemma jokainen kymmenen litran ämpärin lopulta kasvualustaksi ja vettä - no ihan saakelisti. Minähän en näistä mitään tiedä, mutta Matti näitä on kasvattanut. Tomaattipurkkeja on 6. Yksi niistä on amppelitomaatti, 4 on suomalaisista kirsikkatomaatin siemenistä ja yksi (testimielessä?) israelilaisista kirsikkatomaateista.

Tässä kuvaa suomalaisista kirsikkatomaatin aluista:

Tämä hauskuus piti lisätä jo pääsiäisen pyhinä, mutta sitten oli mukamas kiirus kokoajan, ja blogin päivittäminen jäi taka-alalle!

VIRVON VARVON VITSASILLA

TUOREHILLA TERVEHILLÄ

VANHAT VIRVON VIISAHIKSI

NUORET YLEN NOTKEHIKSI

ILOISIKSI KAIKKI MUUT

KILTEIKSI PIENET PIIMÄSUUT !

* * * * * *
1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
- Riippuu aamusta, useimmiten en jaksa laittautua. Varaan aikaa puolesta tunnista tuntiin. Siinä ajassa yritän päästä sängystä ylös, pukea ja syödä ja mahdollisesti tehdä naamalle jotain. Jos on joku todella tärkeä meno, suunnittelen sitä jo illalla.

2. Tyttömäisin tapasi?
- Tykkään vaaleanpunaisesta ja kaikesta söpöstä…!

3. Lempihajuvesi?
- Tykkäisin siitä Marc Jakobsin Daisy hajuvedestä, mutta sitä ei ole meidän kulmita löytynyt! Muita hyviä on mm. Hugo Bossin Femme.

4. Monetko kengät omistat?
- En edes tiedä. Liian monet. Täytyisi laskea. Kahdetkymmenet?

5. Käytkö kirpputoreilla?
- Olen käynyt pari kertaa. En ole oikein kirppisihmisiä. Tuunaan kyllä vanhoja vaatteita, mutta ne ovat yleensä löytöjä kodin vinttikomerosta, äidin nuoruudesta, 70-luvulta.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
- En, koska isä ei luota ajotaitooni!

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
- No en :o

8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?
- Kasvojen ja käsien pesut, hampaiden pesut aamuin illoin, kenties suihku, ihon rasvaus yms yms.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
- Hesari.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
- Tämä on hieman noloa, mutta ei ole :o

12. Millainen on vaatekaappisi?
- Mulla on vaatekomero joka on pysynyt ihmeen siistinä…

13. Entä karkkihyllysi?
- Ei meillä ole karkeille hyllyä. Meillä on pääsiäisen kunniaksi karkkeja kipoissa pöydällä.

14. Panostatko sisustukseen?
- Tykkään sisustaa, varsinkin vanhemmilla. Ensiasunto nyt ei ole varmaan monelle mikään ”unelmien täyttymys”, mutta olen tuonut tänne tavaraa ympärilleni joka tekee minut onnelliseksi. Useimmat tavarat ovat melko vanhoja, mutta rakkaita. Lisäksi tavarat ovat kaikki vähän sieltä täältä saatuja / hankittuja. Ja omat viherkasvit on tietty in!

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
- Molempia välillä…

16. Alusvaatemakusi?
-  Varmaan normaali.

17. Onko mätsäys tärkeää?
- Hmm, mitä se on ?

18. Lukeeko Facebook-tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
- En ole Facebookissa.

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
- No ei, vaikka jakson joskus saatan katsoa.

20. Millainen on ystäväpiirisi?
- Pieni.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
- Ei enää.

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
- Radiosta tulee Rihannaa…

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
- Menen valkoisena kesät talvet, ja se on kaunista!

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
- Ymmärrän asian kyllä, olen joskus seurannut, mutta en nyt niin kiinnostunut itse ole.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
- Ei.

26. Hiustuote, jota ilman et pystyisi elämään?
- Shampoo! (no ja hoitoaine… ja muotovaahto.)

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessäsi?
- En.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
- Jaa-a. Varmaan pidän sellaisista itsevarmoista, mutta kuitenkin herkistä miehistä, jotka ovat omia itsejään.

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
- Aika paljon, mutta haluaisin enemmän. Suurin osa taitaa olla vääränkokoisia tai muuten vain olen kyllästynyt.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
- En.

31. Käytätkö koruja?
- Käytän, paljon.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
- No mulla on ainakin vaan kiloja ja ongelmat jäljellä

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
- En, näen aika harvoin niitä paria ystävää jotka omistan. Mutta oman kullan (ja äidin) kanssa juttelen joka päivä <3

34. Teetkö heräteostoksia?
- Valitettavasti.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
- Missä sellaisia pidetään? Kutsukaa joku mutkin!

Iloista, aurinkoista ja lämmintä pääsiäistä !